maanantai 20. elokuuta 2012

Tiesitkö tämän kotimaisesta käsityöstä?

Noin viisi vuotta sitten olin eräässä kesätapahtumassa, ja katselin kotimaisia käsityönä valmistettuja koruja. Hintalapun nähdessäni pöyristyin valtavasti, 25€!! Ihan hurja hinta minun mielestäni. Nyt viimeisen puolentoista vuoden aikana olen päätynyt perehtymään asioihin hiukan tarkemmin, ja olen pöyristynyt edelleen, mutta täysin päinvastaisesta syystä... Tämän jutun kirjoittamista olen hautonut ehkä vuoden päivät, joten ehkä nyt on korkea aika. :)

Aloitetaanpa tällaisella yksinkertaisella kyselyllä: Mikä mielestäsi on sopiva hinta seuraaville tuotteille/palveluille?
  1. Hääkampauksen teko, kesto 3 tuntia.
  2. Koko talon ikkunoiden pesu, kesto 3 tuntia.
  3. Applikoitu uniikki vaate lapselle (vaikkapa tällainen), työmäärä 3 tuntia.
Oman hintatajun puitteissa voisin kuvitella että vastaukset menisivät jokseenkin tähän malliin:
  1. 150€ tai siitä ylöspäin...
  2. Ehkä 100€, josta onneksi saa kotitalousvähennykset, eli itse maksettavaa jää 55€, mikä on jo kohtuusumma.
  3. 30€ tuntuisi kyllä jo melko kalliilta, varsinkin jos olisi kyse hyllytuotteesta, tilaustyölle maksimi olisi ehkä 40€.
Eikö ole aika mielenkiintoinen ajatus? Kuitenkin kaikkiin menee sama määrä työtä, ja kaikki ovat ns "matalapalkkaisia hommia". Eli käytännössä jos tekisin applikoituja lastenvaatteita myyntiin, hinta pitäisi olla 100€ + materiaalikulut, jotta pääsisin siivoojan palkkatasolle. Syy tähän hintatajun hämärtymiseen on se, että lähestulkoon kaikki vaatteet on valmistettu halpatyömaissa, joissa suomalaisen ompelijan tuntipalkalla (sivukuluineen) saa lähes viikon työmäärän (esim Kiinassa).

Mikä siinä suomalaisessa työssä sitten maksaa? Suomessa on korkea elintaso, asuminen ja syöminen on kallista, jolloin palkkojen on luonnollisesti oltava suhteessa näihin (jo Virossa ompelijan palkka on alle puolet suomalaisen ompelijan palkasta, kiinalaisen minimipalkka on 115€/kk). Lisäksi palkan sivukulut ovat huikeat: seuraavassa kaaviossa on kuvattuna yrittäjän kulut laskettuna puhtaasti pelkästä työn osuudesta. Kuvasta puuttuu vielä kokonaan materiaalikustannukset (yleensä varsinkin lastenvaatteissa todella kalliit kankaat!) ja yrityksen sivukulut, eli esimerkiksi kirjanpito, vakuutukset, toimitilamaksut, koneet yms tarvikkeet, nettikaupan maksut jne. Näitä en uskaltanut alkaa arvioimaan laisinkaan. :\


Nykyisen tiedon valossa voin todeta, että tuosta aikanaan katselemastani 25€ korusta todennäköisesti ehkä 5€ päätyi käsityöläisen omaan taskuun. Hävettää siis tuo oma reaktioni (en muista möläytinkö peräti ääneen äidilleni että onpas kallista), ja suututtaa noin yleisesti ottaen, miten voi olla näin, eihän tämä ole reilua? :(

53 kommenttia:

  1. Totta turiset :S Eipä täälläkään paljon ole työmotivaatiota näkynyt hetkeen, kun ihan hyväntekeväisyyttähän tuo tuntuu olevan :(

    VastaaPoista
  2. Tiesin.
    Itse opiskeluaikana, kun tässä merkonomiksi valmistuin, niin käytiin näitä asioita läpi.
    Mutta tosiaan, ei kaikki asioita ajattele/tiedä, niin hinnat tuntuvat korkealta.
    Mutta niinhän se on, kaikki maksaa nykyään. Ja itsellä: Laatu korvaa määrän.

    VastaaPoista
  3. ASIAA! Kun tämän saisit jonnekin isolla esille! Saanko linkittää tämän omaan blogiini?

    PS: olen entinen kampaaja :-)

    VastaaPoista
  4. Kiitos kaunis kirjoituksestasi. Käsityöläisen sydäntä lämmittää kun joku on oikeasti pohtinut asiaa ja vielä jakaa ajatuksensa :) Lisäisin kaavioosi vielä materiaalikustannukset. Käsityöläinen yleensä käyttää laadukkaita ja kestäviä materiaaleja joita ei saa sellaisiin tukkuhintoihin kuin suuret yrityksen, joten matskut vievät vielä suuren siivun tuosta käteen jäävästä osuudesta...

    VastaaPoista
  5. Mielellään saa linkittää! :)

    Materiaalit tosiaan puuttuvat tuosta, samoin kuin kirjanpito, vakuutukset, nettikaupan kulut, ja tuntuu että miljoonat muut kulut mihin raha vuotaa... :D Kaaviosta nämä puuttuvat kun en osannut laskea mitään yleismaailmallista keskimääräistä arvioita minkä olisin laittanut.

    VastaaPoista
  6. Ja vielä käsittämättömämpää esimerkissäsi on se, että saatu ilo
    - hääkamapauksesta 1 päivä
    - ikkunoiden pesusta 1 viikko
    - lastenvaatteesta useampi kuukausi

    Ja silti se lastenvaate saisi maksaa kaikista vähiten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ^Totta. Mutta hääkampaus on kerran elämässä (toivottavasti, toisella kertaa jääköön sitten käymättä kampaajalla), joten sen 80 euroa voinen kerran elämässäni kampaajalle ja omaan ulkonäkööni laittaa. Moneen vuoteen en käynyt parturissa ollenkaan vaan leikkasin ja raidoitin tukkani itse, nyt olen käynyt noin 1,5 vuoden välein leikkauttamassa hiukset ja maksan siitä lystistä 30 euroa.

      Ikkunoiden pesua hädin tuskin harrastan itsekään, saati sitten että moiseen tuhlaisin vähiä rahojamme.

      Lastenvaatteet: Niitä tarvitaan paljon ja ne kestävät hetken, kunnes jäävät pieniksi. Jos yksi vaatekappale maksaa 30 euroa, ei meillä olisi lapsilla puhtaita ja ehyitä vaatteita. Käytämme kahden lapsen vaatteisiin (kenkiä ja ulkovaatteita mukaan laskematta) ehkä noin 80 euroa vuodessa.

      Syy miksi meillä on hyvin vähän uusia lastenvaatteita, on siis taloudellinen ja eettinen. En halua orja- ja lapsityövoimalla tehtyjä halpavaatteita eikä ole varaa maksaa yhdestä lastenvaatekappaleesta viittä euroa enempää.

      Ostamme kirppareilta, kierrätämme sukulaisten kanssa, olemme saaneet lahjaksi, ostan alennuksesta ja teen itse.

      Ymmärrän kyllä, että siitä ei tekijälle jää paljoakaan. Se ei silti poista sitä tosiasiaa, että 30 euroa lastenvaatteista on aivan hervottoman paljon. Ja niitä vaatteita tarvitaan enemmän kuin yksi kappale vuodessa.

      Poista
  7. JENNYA peesaten vielä että häissä voi olla tukka vähän sekaisinkin,ne on vaan hiukset.ikkunat voi olla likaisetkin mutta lapset pitää vaatettaa!

    VastaaPoista
  8. Hyvä kirjoitus tärkeästä aiheesta.

    VastaaPoista
  9. Hei,

    Asiaa kirjoitat!
    Noiden sivukulujen kanssa saat tunnin hinnaksi helposti ainakin 20€/h todella vaatimattomalla palkkatasollakin. Jos vuokrissa ym. huimailee, helposti enemmän. Sen lisäksi on oltava nopea ja tehtävä paljon töitä, sekä valittava sellaiset tekniikat jotka eivät vie paljon aikaa ja tuotteet, joista ollaan valmiita maksamaan enemmän. Vielä kun jaksat myydä itse suoraan kuluttajille, homma voi toimia ihan hyvinkin!
    Tämän kerron suht.pitkällä liiketoiminnan aineiden opettajan kokemuksella käsi- ja taideteollisuusalalla. Kannattaa huomata, että alalla on oikein hyvin menestyviä yrittäjiä, jotka ovat ottaneet huomioon nämä 'reunaehdot'. Ja jotka osaavat hinnoitella tuotteensa juuri noin kalliiksi, että osa kuluttajista vain kauhistelee.

    VastaaPoista
  10. Tämä pitäisi saada johonkin lehteen. Täyttä asiaa ja niin totta.

    VastaaPoista
  11. NIIIIN Totta!! Myös minä linkittäisin tämän kovin mielelläni omaan blogiini jos vaan sopii ?

    VastaaPoista
  12. Kerran töitäni torilla myydessäni yksi TE-keskuksen työntekijä sanoi:" hän on tutkinut Suomessa mikä on keskimäärin käsityöläusen tuntipalkka. Se on hänen tutkimuksensa mukaan 0,37€ tunnilta." itse ruumaan, että tässä saattaa olla myös mukana heitä ketkä tekevät Käsitöitä harrastuksenaan eivät päätyönään. Mutta elinkeinonharjoittajien hinnoittelua verrataan aina ulkomailla tehtyyn sekä harrastuksiaan tekevien ja töitään myyvien tuotteisiin.

    VastaaPoista
  13. Kiitos hyvästä kirjoituksesta! Itse täysin käsityöläisenä olen onnellinen kun tästä aiheesta puhutaan! Käsitöillä pärjätäkseen pitää olla uniikki idea, ehkä ystäviä jotka haluavat auttaa. Oikeita palkkoja on vaikea maksaa! Jokainen kuukausi on aina jännitys ja helpotus kun pääsi eteenpäin. Yleensä ottaen, ei vain käsityöläisten vaan lähes kenen tahansa pienyrittäjän/yksinyrittäjän arkeen tuo huolia ettei verotusta ja hyvinvointia ole ajateltu kun suurten yritysten kannalta! Mihin ovat hävinneet kaikki pienet leipomot? Miksi joka kaupungisaa ovat samat ketju ruokapaikat?

    Niin moni olisi varmasti onnellinen jos saisi tehdä työkseen sitä mistä eniten tykkää! Mutta valitettavasti tykkääminen ei käy maksuvälineeksi!

    VastaaPoista
  14. Näillä mennään!
    Kirjoittelin mm. tuosta aiheesta taannoin: http://soja.blogit.fi/karuja-tosiasioita-yrittajyydesta/

    VastaaPoista
  15. Suomessa soppaa varsinkin kestovaippojen osalta hämmentää vielä se, että aina löytyy niitä jotka "harrastavat" yrittäjyyttä äitiyslomalla ja hoitovapaalla, jolloin mikä tahansa summa mikä materiaalikulujen päälle saadaan on bonusta, kun varsinainen elanto tulee yhteiskunnan tuista. Toki yrittäjyys samalla lapsia hoitaen on rankkaa, mutta silti se vääristää hinnoittelua, varsinkin kun näiden mikroyrittäjien ei yleensä tarvitse maksaa sen enempää alveja kuin yellejäkään yritystoiminnan pienuuden vuoksi.

    VastaaPoista
  16. Kiitos Milla tästä!!! linkitämpä myös omille sivuilleni <3

    VastaaPoista
  17. Voi miten hyvä kirjoitus!! Vaikken palkkatyönä vaatteita ompelekaan, välillä tuntuu että pelkkien materiaalikustannusten periminen "asiakkaalta" tuntuu jo ryöväykseltä, kun tietää, että H&M:ltä saa housut halvemmalla. Linkitän tämän omaankin blogiini, kunhan seuraavan kerran päivitän! =)

    VastaaPoista
  18. Ihan samojen asioiden kanssa täälläkin painiskellaan.

    Periaatteessa olen todennut käsityöläisyyden olevan jonkinlainen lisätulo aina siihen alv-rajaan saakka, mutta homma muuttuu siitä eteenpäin kannattamattomaksi ja raskassoutuiseksi paperinpyörittämiseksi. Näin ainakin omalla kohdallani!

    Harvapa sitä itseään elättää toiminnalla, jonka liikevaihto jää alle 8500 euron vuodessa. Ikävä kyllä verotus tappaa Suomesta monta pientä käsityöyritystä. Olen monesti miettinyt miksi alv-raja on juurikin noin alhainen, ettei mikroyrittämisellä voi tulla toimeen. Onhan lottovoitto syntyä Suomeen :(

    Pienyrittämisen sivukulut alas!!
    Arvonlisäverolle ja tuloverolle porrastus!

    Linkki lähtee minunkin blogiin!

    VastaaPoista
  19. Hyvä teksti, asiat ytimekkäästi tiivistetty. Lisäksi ihailtavan rehellisesti kerroit, mikä on ollut lähtökohtainen ajattelusi käsitöiden hinnoista. Niinhän sitä meistä suurin osa on ajatellut... tai ajattelee edelleen.

    Toivottavasti ihmiset kuitenkin pikkuhiljaa havahtuvat tajuamaan, mistä tämä hyvinvointivaltio on rakennettu ja miksi meillä on varaa ostaa niin paljon kaikkea, ts. miksi niin moni asia on niin halpaa. Ehkä sitten osattaisiin arvostaa toisten työtä vähän enemmän.

    VastaaPoista
  20. Hyvä teksti! Laitan linkki minun blogiltani tänne...

    VastaaPoista
  21. Totta turiset. Itse opiskelin pitkien tekstiilikoulutusten jälkeen hoitoalalle ja nyt harrastan käsitöiden tekoa kun yhteiskunta maksaa hoitotyöstä elinkelpoista palkkaa. Tilaustöitä en tee, vai haluaisko joku maksaa neulomistani villasukista 200 €?
    t. m

    VastaaPoista
  22. Siis hyvä, että joku uskaltaa sanoa tämän ääneen. Olen koko kesän myynyt torilla mielestäni erittäin halpaan hintaan koruja, itse tekemiäni. Suomalaisista asiakkaista 80% motkottaa, jos korvikset maksavat 5-7 euroa/pari. Tai ommeltu kassi maksaa yli tuon hinnan. Kaikki on käsintehtyjä. Jossain vaiheessa kesää heräsi kysymys, miksi tehdä mitään itse. Onneksi ulkomaalaiset turistit osaavat huomattavasti paremmin arvostaa tuotteitani.

    VastaaPoista
  23. Olipas hyvin kirjoitettu! :) Todella herättävä tuo ajatusleikki - ihan mukisematta minäkin maksan parturikäynneistäni HIRVEITÄ summia! Kunnioitan kyllä suuresti käsitöitä tekeviä ja kauppaavia ihmisiä ja ymmärrän syyn korkeisiin hintoihin. Tästä asiasta pitäisi "valistaa" ihmisiä enemmän, jotta muutkin ymmärtäisivät! Minusta ei kyllä olisi käsityöläiseksi, sen tiedän. Työmäärä on valtava ja käteenjäävä osuus olematon. :/ Olen vielä niin tuskastuttavan hidas tekijä! :D Mutta harmillista tämä on! :/

    VastaaPoista
  24. Parturimaksuista sen verran, että joku kommentissaan totesi että HIRVEITÄ summia maksaa näistä palveluista, mutta hänenkin olisi syytä nähdä mikä summista on se oikeasti parturi-kampaajalle jäävä osuus - TOSI PIENI.

    VastaaPoista
  25. Tärkeitä asioita, kiitos! Klo 18.32:n Anonyymin kommentista tuli mieleeni kesäinen ristiäislahjan etsintä Stadissa: Kotimainen puulelu ei ollutkaan myynnissä Stockan leluosastolla vaan Argos-hallissa ja matkamuisto-osastolla. Kas kun leluosastolla laadukkaat puuautot eivät käy kaupaksi... Kotimainen työ on nostettava arvoonsa!

    VastaaPoista
  26. Hieno ja tärkeästä aiheesta oleva kirjoitus. Itse arvostan kotimaista käsityötä ja harmittaa ihan suuresti, että valtion maksamilla tuilla (itse olen pienen pojan äiti ja opiskelija) ei ole mitään mahdollisuutta maksaa 'käypää' hintaa kotimaisesta laatutyöstä. Kun se yksikin vaate sekoittaa koko kuukauden budjetin. Tässä ehkä yksi syy siihen, että arvostusta on vaikea saada. Harvalla nuorella (tai vanhemmallakaan) ei ole mahdollisuutta, vaikka halua olisi, tukea ja ostaa käsitöitä. Ja niin, pesen itse ikkunani ja laitan hiukseni, että silloin tällöin voisin 'tuhlata' lapsen vaatteeseen. :)

    VastaaPoista
  27. Fiksu kirjoitus ja todella upeaa, että toit esille tämän! Ja kun jätit pois nuo osuudet kuluista, niin ne on ISOT!!! Eli tuo käteenjäävä osuus varmaan puolittuu tuosta ainakin!

    Eli olisiko oikeesti parempi ostaa vähemmän, mutta kattaa sitten senkin edestä aitoa käsityötä!

    VastaaPoista
  28. Kirjoituksesi on todellakin ajatuksia herättävä. Pakko silti vähän kommentoida noita vertauksessa käyttämiäsi esimerkkejä. Hääkampauksen teetän kerran elämässä (toivottavasti ainakin :), ikkunat pesetän (tai pesen kyllä itse) 1-2 krt vuodessa, mutta lapsille joudun ostamaan paljon vaatteita vuoden aikana. Sen vuoksi tuo ei ole kyllä ihan verrannollista.

    Itse haluaisin ostaa lapsilleni vain kotimaista käsityötä olevia kauniita ja laadukkaita vaatteita. Totuus vain on se, että taloudellinen tilanne ei sitä salli. Aina, kun rahavarat sallivat, olen kyllä ostanut yksittäisiä vaatteita. Kurjaa on vain sekin, että oman kokemukseni mukaan niiden jälleenmyyntiarvo ei ole juurikaan parempi kuin Aasiassa tehtyjen halpisvaatteiden, jota en kyllä henkilökohtaisesti ymmärrä.

    VastaaPoista
  29. Ei varmasti kenelläkään ole varaa ostaa kaikkia lastenvaatteita kotimaisena! Se ei todellakaan ollut ajatuksena tätä juttua kirjoitellessa. :)

    Lähinnä itse ajattelisin että jos olet etsimässä vaikkapa vauvalahjaa tms "erityistä", tai silloin tällöin omalle muksulle jotain erityistä (kuten edellisessä kommentissa kirjoitettiinkin). Uskoisin että aika monella ne kaikki rakkaimmat, uniikit lastenvaatteet jää muistoksi lapsuusajalta, ja jos kyseessä on kestävistä materiaaleista tehty "helmi", voi vaate hyvinkin jäädä käytettäväksi lapsenlapsellekin.

    Yksi omassa mielessä käynyt vertailukohta on ollut vauvalahjaksi vietävä "napanuorakimppu", hinta 50-65€. Hinta ei tunnu pahalta, onhan kyse floristin työstä, mutta voisiko vaihtoehtona harkita jotain ihanaa uniikkia vaatetta, joka jäisi pysyväksi muistoksi?

    Lisäksi sananen tuosta jälleenmyyntiarvosta... Itse juuri eilen katselin vähän käytettyä PimPamin applikoitua pipoa huutiksessa, huutohinta oli sillä hetkellä 28€. Varmaan sitten riippuu merkistä ja myyntifoorumista (paikallisella pikkukirppiksellä ei varmasti saa hyvää hintaa!), mutta oman kokemuksen mukaan noista kyllä saa käytettynä enemmän kuin mitä halpikset maksaa uutena.

    VastaaPoista
  30. Asiaa hieno ja ajatuksia herättävä kirjoitus..
    Tietty kun niin liippaa läheltä.On niin vaikeeta hinnoitella omia töitään.
    Laitan tän blogiini,toivon että mahdollisimman moni lukisi tän.

    VastaaPoista
  31. Aivan loistava kirjoitus, kiitos tästä! Itse olen myös käsityöläinen ja monesti miettinyt samoja asoita, mutten ole edes uskaltanut tehdä laskelmia...Kiva että olet tehnyt, tämä pitäisi todella saada julkaistuksi johonkin lehteen.

    Minua myös hiukan häiritsee harrastajien hintojen polkeminen. Itse toimin koiranvaate-alalla :) ja paljon löytyy tosiaan esim. kaulapantoja ihan harrastuksena tekeviä, jotka tekevät niitä ihan pilkkahinnalla. Kun hintoja vertaa sitten meidän tätä työkseen tekevien hintoihin, niin tuntuuhan meidän hinnat varmasti kovilta. Itsekin olen kuitenkin pitänyt hinnat toistaiseksi melko alhaisina, varmasti varaa olisi minunkin tarkistaa hintoja hiukan :)

    Kiitos vielä kerran paljon ajatuksia herättäneestä kirjoituksesta, minäkin linkitän tämä FB-sivulleni :)

    VastaaPoista
  32. Hyvä kirjoitus ja syy myös siihen miksi itsellä käsityöt ovat vain harrastus. Neuleista sitä vasta huonoille tuntipalkoille pääsee esim, yhden naisensukkaparin tekoon menee vähintään 10 tuntia ja aika vaikeaa on sukkaparia yli 25 euron hinnalla myydä.

    VastaaPoista
  33. Aikamoista... Erikoista on myös, että kommenttien sävy tuntuu olevan "oho, vastaisuudessa voisin maksaa enemmän", kun yhtä hyvin voisi kysyä, että miksi julkinen sektori vie noin puolet?

    VastaaPoista
  34. Näinhän se menee. Pienen yrittäjän.. ja varsinkin käsityöyrittäjän arki on kaurapuuroa.. ja kaurapuuroa. Tuntipalkkaa ei kannata laskea, koska silloin alkaa miettimään, riistänkö itseäni. Pienet yrittäjät ovat kitkuttelun mestareita. Positiivinen palaute ja asiakkaiden kohtaaminen on iso osa yrittäjän tyydyttävää arkea, mutta niillä kummallakaan ei saa edes sitä kaurapuuroa, valitettavasti. Toivottavasti käsityöyrittäjät eivät ole sukupuuttoon kuoleva rotu. Itse mietin juuri, ollako, vai eikö olla.. kas' siinäpä pulma :)

    VastaaPoista
  35. Tiesin.. Vähittäiskaupassa ja palvelualoilla viivan alle jää ehkä 15-20% liikevaihdosta. Tuo diagrammi on siis äkkiävilkaistuna vieläpä optimistinen, kun yrityksen sivukulut eivät näy. :)

    VastaaPoista
  36. Luulisi juuri meidän äitien tietävän, mihin julkinen sektori vie rahaa. Veroilla yms. maksetaan meidän neuvolapalvelut, Kelan tuet, kirjastopalvelut, ja ylipäätään julkinen terveydenhuolto. Perheessäämme vietettiin tänä kesänä aikaa sairaalassa mm. teho-osastolla ja eihän siihen olisi tavallisella palkansaajalla varaa millään, jollei niitä maksettaisi yhteisvastuullisesti verotuloilla.

    Enkä tokikaan halua polkea kenenkään takemisiä, mutta hyvä sekin on muistaa, miksi verot maksetaan. T: Irmeli

    VastaaPoista
  37. Ehdottomasti verot tulee maksaa, siitä ei ole kyse! :) Missään nimessä en kannata harmaata taloutta missään muodossa.

    Kysymys kuuluu voisiko järjestelmää kenties järkeistää niin, että käsityöläisenä olisi mahdollista tulla toimeen? Kotitalousvähennykselläkin autetaan jo tässä maassa monia pienyrittäjiä, mutta käsityöalalle se ei valitettavasti ylety.

    Jos käsityön verotusta kevennettäisiin niin että yrittäminen olisi käytännössä mahdollista, yrittäjien määrä kasvaisi ja siten myös valtion kassaan kilisivä tuotto. Nykytilanteessa käsityöyrittäjät pistävät pillit pussiin parin vuoden sisään siksi, että työttömänä käteen jää enemmän rahaa. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alv- verotuksen raja Suomessa on tosiaan alhaalla, ihan vain "nappikauppa" voi pyöriä alle 8500e vuodessa. Jos rajaa nostettaisiin, kuten muutamissa muissa EU-maissa raja on paljon korkeammalla, rohkaisisi se varmasti pienyrittäjäksi ryhtymistä. tällainen etu olisi ihan kullanarvoinen aloittavalle yrittäjälle.

      Poista
  38. En ymmärrä mikä tässä oli uutta. Tekstiilit voidaan tuoda maapallon toiselta puolelta suurina erinä laivoilla. Kampausta tai ikkunan pesua ei voi. Siksi jälkimmäisiä kannattaa tehdä täälläkin.

    VastaaPoista
  39. Niinhän tuo markkinatalous toimii. :) Samasta asiastahan on kyse siinä, että Nokian kännykän koodaa 10 kertaa halvemmalla intialainen insinööri, joten pistetään suomalaiset koodarit kilometritehtaalle. Tai siirretään paperitehtaat Brasiliaan. Sitten maksellaan työttömyyskorvauksia suomalaisille paperimiehille ja insinööreille, ja nostetaan veroja entisestään että on ylipäänsä varaa maksella. Mikäpäs siinä. :)

    VastaaPoista
  40. Eipä pienyrittäminen kyllä kannata! Veroja joutuu maksamaan urakalla vähänkin kun tienaisi. Kaaviosta puuttuu tosiaan tuotteen hinta joka on kuitenkin merkittävä osa kokonaisuutta. Näin viiden yrittäjävuoden jälkeen voin todeta että "nappikaupalla" täällä ei menesty. Käteenjäävä osuus on kyllä hälyttävän pieni: keskiostos on noin 30e, josta alvtä maksat 6,90e, postikulut n. 6e, tuotteen hinta 15e, joten käteenjäävä osuus 2,10e. Siihen sitten päälle vielä toiminnan kulut... täytyy myydä todella kovasti jos yrittäjänä meinaa leipänsä tehdä.

    VastaaPoista
  41. Loistava avaus, kiitos!
    Monta kertaa olen miettinyt sitä "naisen euroa" joka on kai edelleen noin 80senttiä. Käsityöammateissa taitaa tosin jäädä pariinkymmeneen senttiin... Farkkujen vetoketjun vaihtoon menee helposti puolisen tuntia ja kone täytyy olla - kattovalaisimen asennukseen kuluu ehkä sama aika, ja siinäkin on työkalut tarpeen. En siis väitä, että se valaisimen vaihtaja aina mies olisi, varmaan parempikin esimerkki olisi löytynyt...
    Osittain syy on kyllä meidän itsemme. Liian vaatimattomia kun olemme: "...nää ny vaan tämmösiä..."

    VastaaPoista
  42. Kiitos Maitotyttö että ajattelet meitä ♥ :)

    VastaaPoista
  43. Juuri näin! Aattelin myydä rakkaan harrastukseni itse kutomani kangaspuilla mattoja. Yhden maton tekeminen kestää viikon, taiteella tehty, mutta eihän kukaan sellaista osta, kun kalliita ovat, ellei joudu myymään tosi halvalla. Se sitten jäisi vain harrastukseksi:-\.

    VastaaPoista
  44. Ongelmana on -ihan niinkuin kuvaat- pienyrittäjän kohteleminen yhtäläisesti suuremman yrityksen kanssa. Oma mielipiteeni on, että pienkaupan ja -yrittäjyyden tulisi voida kasvaa ja kehittyä, mutta siihen vallitseva kaupan kulttuuri ei anna myöden. Tilanne jatkuu niin kauan, kun priorisoidaan kaupan keskittynyttä järjestelmää, suuryksiköitä ja ostovolyymiä, eikä nähdä että pienessä päässä piilee terveen yritystoiminnan ja työllistävän kaupan tulevaisuus. Vain asiakaslähtökohtainen kauppa voi olla kasvun alusta ja siksi sitä pitäisi tukea korkeammalla alv-rajalla, alvin pidemmällä maksuajalla ja yrittäjämaksujen kohtuullistamisella. Suuremmalle yksikölle nämä eivät ole ongelmia.

    VastaaPoista
  45. Tuo lastenvaate on ihan uskomattoman kaunis.

    VastaaPoista
  46. Kiitos, että otit tämän tärkeän asian esille!

    Kaikki eivät tunnu ymmärtävän mikä ero on suomalaisella käsityöllä ja ulkomaisella halpatuonnilla. Paljon jää tietysti myös meidän tekijöin varaan - meidän tulee tehdä sellaista tuotteita, ettei niitä voida halpatuonnilla korvata.

    Tämä ohjaa käsityötä tietysti entistä enemmän yleellisyystuotteiden valmistukseen ja pienituloisimpien ostomahdollisuudet heikkenevät entisestään.

    Käsityö kun ei vaan ole eikä sen tule olla hyväntekeväisyyttä. Miksi käyttää paljon aikaa tehdäkseen palveluksia (=myydä polkuhintaan) ventovieraille? Sama aika on pois kaikesta muusta! Esimerkiksi ajasta perheen kanssa.

    VastaaPoista
  47. Hyvä kirjoitus, joka on mukavasti levinnyt netissä alan yrittäjien ja harrastajien keskuudessa! Tuosta "taulukkoympyrästä" tosin voi pikaisesti vilkaistessa tulla sellainen mielikuva, että käteen jäävä osuus olisi puolet koko hinnasta, koska tuo viininpunainen lohko on niin suuri. Tekstin lukemalla ja prosentteja ynnäämällä tajuaa kyllä, että näin ei tosiaankaan ole asian laita.

    VastaaPoista
  48. Kyllä suomalaiset osaavat arvostaa kotimaista ja hyvin tehtyä käsityötä ja varmasti haluaisivat siitä maksaa tekijöille kunnollisen korvauksen.

    Tämä vain ei ole mahdollista. Kun palkasta suuri osa menee asumiseen (lainojen lyhentämiseen+muihin kuluihin) ja ruokaan, niin käsityöt kilpailevat niistä roposista, joilla pitää hankkia vaatteet, kattaa lasten harrastukset ja kaikki muut arkipäivän elämiseen tarvittavat asiat. Tällöin kallis ja hyvin tehty kotimainen tuote häviää kohtuuhintaiselle halpatuotteelle.

    Ne, joilla on varaa, käyttävät ylimääräiset tulot sijoittamiseen ja ostavat design-tuotteita. Käsityöt eivät monesti yllä design-tuotteiksi vaikka olisivat kuinka hyvin tehtyjä.

    Yksittäinen käsityöläinen voi menestyä vain löytämällä omille tuotteilleen sopivan ja pysyvän ostajakunnan, esim. kirkkotekstiilitaiteilijat tai yrityksistä mm. verso design tai huopaliike Lahtinen. Omia, korkealaatuisia uutuustuotteita voi saada myyntiin myös käsityöalan liikkeisiin. Eli yksin yrittäminen on raatamista ja pitää olla erinomaiset ja nykyaikaiset tuotteet, mielellään sellaiset, joissa on jokin juju, jotta menestyisi.

    VastaaPoista
  49. Mielestäni tuo sinun kysymyksenasettelusi (Paljonko olisit valmis maksamaan hääkampauksesta, ikkunanpesusta, uniikista lastenvaatteesta?) on loistava. Vastaukset kertonevat siitä, kuinka ihmiset arvottavat erilaisia tuotteita ja palveluja.

    Kirjoittelin tänään omaan blogiini käsityön hinnoittelusta. Näkökulmana minulla oli kannattavan hinnoittelun perusteet. Mutta onhan hinnoittelu lopulta muutakin kuin kustannuslaskentaa - miksi muutoin saman verran työtä vaatinut hääkampaus maksaisi 150 euroa ja uniikki lastenvaate 30 euroa?

    Hyvää pohdintaa sinulla!

    VastaaPoista
  50. niin ikuisuus aihe ja monelta kannalta voi asiaa tarkastella: alku kysymys on hyvä, nimittäin itse en maksanut hääkampauksesta "mitään" - pyysin kaverilta häälahjaksi.

    Jos tämän saman pyytäisi vaikka paitana kaverilta lahjaksi niin käsityöläinen älähtää, että hänen työnsä viedään

    Ikkuinoidenkaan pesusta en maksa - pesen itse :)

    No samalla logiikalla, teen neuleetkin itse (tai häpeäkseni (?) ostan halpoja)

    Kaikki siksi, että kuukausituloni ovat 300e/kk. Vaikka Suomessa on korkea elintaso noin yleisesti niin kaikilla suomalaisilla ei vain ole varaa maksaa suomalaisesta työstä :/ Tämä johtaa siihen, että halpatuotteille on kysyntää. "Ostaisinhan minä suomalaista, ellei olisi niin kallista" on ihan tosi asia joillekin ei pelkkää pihistelyä.

    Hinnoittelu mielestäni muodostuu työn laadustakin: toinen maksaa upeastas hääkampauksesta vaikka 300e ja joku ehkä merkkivaattesta. Jos käsityöläinen haluaa työtään hyvään hintaan kaupaksi siinä pitää olla joku juju: merkki, laatu, egolosisuus, uniikki. Jotain sellaista mikä houkuttaa ostajan maksamaan työstä - ei pelkästä materiaalista. Ja lisäksi tarvitaan oikea kohderyhmä - sellainen jolla on varaa maksaa ja jotka haluavat maksaa.

    - jeeni

    VastaaPoista